Oma motivaationi alkuvuodesta oli nollissa lähinnä esteiden suhteen ja hevonenkin sairasteli epämääräiseti eikä yksinkertaisesti vain innostanut muu kuin kouluratsastus ja maastoilu silloin tällöin. Lisäksi kisoihin lähtö vaati kuljetuskaluston ja aikaa, mitä ei ollut.
Hevosteluani helpotti paljon, kun maaliskuussa koitti täysi-ikäisyys ja pääsi autolla tallille melkein millon vaan, luksusta! Kevät olikin ahkeraa reenailua ja muutamat kisatkin kävimme. Vandan kengityksen hoidin pääasiassa itse Tiinan kanssa, missä koitui säästöä ja oma hevos silmä parani liikkeiden suhteen. Nyt onkin kengät pysyny paikallaan, kun ei kengitysväli pääse liian pitkäksi. Pidin myös muutaman tunnin Vandalla kavereille, kun se on oppinut käyttäytymään asiallisesti eikä enää pompi karkuun joka mörköä.
Pakkasten ja lumen tultua koitti se paljon peloteltu hevosen omistajan kauhu... Reenaaminen vaikeutui huomattavasti. Missään ei oikein voinut reenata kunnolla, oli liian pehmeää, märkää, liukasta,pimeää, kovaa... Eli nyt loppuvuoden olemme eläneet puskaratsun elämää, jonkin verran hangessa ja maneesilla käyty, mutta pakko myöntää, että joka päiväistä maneesia on ikävä! Vandalle otettiin käyttöön hackamore, jolla ratsastus on vähän hakemista vielä, mutta ero kuolaimiin on huomattava.
Vuodelle 2017 ei ole kummepia tavoitteita, lähinnä olisi tarkoitus nousta takaisin reenaamisen ja kisailun maailmaan siihen mihin jäätiin sekä hankkia oma kuljetuskalusto. Loppuvuodesta haluaisin kisata HeA hyvin tuloksin,eli ei muutakuin treenaamaan!
Menestyksellistä uutta vuotta!
