Kesä on tulossa, peruskoulu ohi ja lukiossa saat suorittaa 12 kurssia ratsastamalla ja heppahommilla; sillä ehdolla että kilpailet aluetasolla. Vandan kanssa sujuu hyvin ja odotan innolla kesää, vaikuttaa että kesä 2014 on täydellinen ja unelma kunnolla kisaamisesta toteutuu ... MUTTA...
Ei esteitä, ei ihania laukka pyrähdyksiä, ei kisoja, ei enää mitään mitä ennen, kaikki muuttuu. Mutta pahin on ajatus: mitä jos kaikki loppuu nyt, ei enää koskaan onnistumisen riemua tämän tamman kanssa, ei enää koskaan sitä tunnetta kun voit luottaa hevoseen ihan 100 prosenttisesti, ei enää koskaan turvan pehmeää kosketusta ja luottamuksen puhallusta...EI!!
Juuri kun kesäloma alkoi ja tultiin ihanalta kesäloma maastolta hevonen säikähti pesupaikalla ja löi oikean takasen seinässä olevaan betoni reunaan, josta aiheutui sitten jännevamma. Sitä ei vaa voinu uskoo et mitä tapahtu... Vaikka kuinka on yrittänyt hoitaa hyvin niin vahinkoja /onnettomuuksia sattuu.
No kesä oli ja meni, ei se ny ollu niin kamalaa vaan käppäillä maastossa joka päivä, pääasia et hevonen on elossa, pääsihän se sentään uimaan paljon ja laitumelle ♥
Itelle tämä koko juttu oli tosi vaikeeta, koska tottu ratsastaa joka päivä ja hevosen alunperin osti et pääsee kilpailee ja sitte katotki vierestä kun muut ratsastaa ja kilpailee... Kuitenkin ajatus oli koko ajan mielessä, et oma hevonen on aina oma. Peliä ei oo menetetty, tarvi vaan aikaa, kärsivällisyyttä ja taistelu tahtoo.Vanda ja ex-vuokraponi Mauro opetti, ettei ikinä saa eikä pidä luovuttaa, vaikka kuinka ois itelle vaikeeta! Hevoset on mulle elämäntapa, en vois elää ilman niitä ja aina kun katon Vandaa niin tiiän etten pysty antaa sitä pois, jännevamman pysty parantaa vaikka siihen menee aikaa... me ei luovutettu, on selvitty vaikka mistä, me selvitään tästäkin.
Nyt näyttää hyvältä, hevosella on terveen paperit ja kuntoutus on hyvällä mallilla. Oon vaan niin onnellinen etten luovuttanu, me palataan vahvempana kuin koskaan. Tämmösen jälkeen oppii arvostamaan ihan erillailla koko heppahommaa.
