Meidän vuosi 2016!

Hevostelun suhteen 2016 on ollut melko hiljaista, kävimme muutamat kisat ja reenit ja se oli siinä. Oikeastaan vuosi on ollut reenaamisen suhteen hiljaisinta, oman hevosen aikana, mutta muutama tavoite on saavutettu ja tästä on helppo jatkaa ylöspäin. Tavoitteena oli saada hevonen liikkumaan rennosti ja aktiivisesti, käydä starttaamassa HeA:ta sekä ajaa BE-kortti. Nämä onnistuivat hyvin, kävipä äitikin Vandalla Paken reenissä yllättäen! 90 cm starttaaminen ja kenttäkisat jäivät saavuttamatta tältä kaudelta, ehkäpä nekin saavutetaan,  jossain hamassa tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin hieman avataan mitä kaikkea muuta vuoteen 2016 mahtui!

Oma motivaationi alkuvuodesta oli nollissa lähinnä esteiden suhteen ja hevonenkin sairasteli epämääräiseti eikä yksinkertaisesti vain innostanut muu kuin kouluratsastus ja maastoilu silloin tällöin. Lisäksi kisoihin lähtö vaati kuljetuskaluston ja aikaa, mitä ei ollut.
Hevosteluani helpotti paljon, kun maaliskuussa koitti täysi-ikäisyys ja pääsi autolla tallille melkein millon vaan, luksusta! Kevät olikin ahkeraa reenailua ja muutamat kisatkin kävimme. Vandan kengityksen hoidin pääasiassa itse Tiinan kanssa, missä koitui säästöä ja oma hevos silmä parani liikkeiden suhteen. Nyt onkin kengät pysyny paikallaan, kun ei kengitysväli pääse liian pitkäksi. Pidin myös muutaman tunnin Vandalla kavereille, kun se on oppinut käyttäytymään asiallisesti eikä enää pompi karkuun joka mörköä.

Kesän alussa kävimme paljon uittamassa ja muutimme Lahdenperälle. Siellä kesä meni melko rennosti, jonkun verran kävimme maastoesteillä. Hevoset vuorottelivat laidunpaikkaa, välillä omalla pellolla Salahmilla ja välillä Lahdenperällä. Loppukesä oli hieman haastavaa, kun kortti lähti hyllylle ja ei voinutkaan kulkea tallille milloin halusi.

Syystuulten puhaltaessa hevoset muuttivat upouuteen talliin ja alkoi kahden hevosen arki. Aloin myös opettamaan/auttamaan shetlanninponi Ponikujan Rosalieta omistajansa kanssa. Syksy sujuikin mukavasti opetushommissa ja sänkipelloilla reenatessa Vandan kanssa. Syyskuuta kuitenkin varjosti suru, sillä jouduin hyvästelemään rakkaan koirani Miskan.

 

 

 

Loppusyksystä kävin ajamassa BE- eli pikku e-kortin, mikä helpotti hevostelua valtavasti. Pääsin itse ajamaan itse kärryn kanssa ja suunnistimmekin lokakuun lopulla Koljonvirralle koulukisoihin.
Pakkasten ja lumen tultua koitti se paljon peloteltu hevosen omistajan kauhu... Reenaaminen vaikeutui huomattavasti. Missään ei oikein voinut reenata kunnolla, oli liian pehmeää, märkää, liukasta,pimeää, kovaa... Eli nyt loppuvuoden olemme eläneet puskaratsun elämää, jonkin verran hangessa ja maneesilla käyty, mutta pakko myöntää, että joka päiväistä maneesia on ikävä! Vandalle otettiin käyttöön hackamore, jolla ratsastus on vähän hakemista vielä, mutta ero kuolaimiin on huomattava.

Vuodelle 2017 ei ole kummepia tavoitteita, lähinnä olisi tarkoitus nousta takaisin reenaamisen ja kisailun maailmaan siihen mihin jäätiin sekä hankkia oma kuljetuskalusto. Loppuvuodesta haluaisin kisata HeA hyvin tuloksin,eli ei muutakuin treenaamaan!

Menestyksellistä uutta vuotta!